Kantatie 68 on tärkein yhteys Pietarsaaresta ja sen satamasta valtatielle 8 ja edelleen sisämaahan. Pietarsaaren satamassa ja sen lähialueilla on paljon kehittyvää teollisuutta ja yli 2 000 työpaikkaa, ja raskaan liikenteen osuus kantatiellä on merkittävä.
Tien parannushanke vastasi kasvavan liikenteen sujuvuuteen ja liikenneturvallisuuteen liittyviin haasteisiin helpottamalla sivuteiltä päätielle liittymistä, lisäämällä ylikulkusiltoja ja uusimalla muun muassa valaistusta ja melusuojausta. Urakka sisälsi kaksi eri kokonaisuutta: Kt68 ja Vt8 parantamisen Edsevössä sekä Kt68 parantamisen rakentamalla uusi Kolpin ylikulkusilta. Lisäksi hankkeessa uudistettiin myös Pedersören alueen kevyen liikenteen väyliä, jotta kulkeminen olisi turvallisempaa työmatkalaisille ja esimerkiksi alueen kouluihin ja päiväkoteihin.
Hanke toteutettiin kokonaishintaperusteisena kehitysvaiheen sisältäneenä Suunnittele ja toteuta -urakkana (STk), jossa korostui urakoitsijan ja tilaajan välinen tiivis yhteistyö. Skanskalle projektissa STk-urakkamuoto oli ensimmäinen laatuaan.
Päästöttömien työmaiden tiennäyttäjä
Tilaaja Väylävirasto sovelsi hankkeessa aiempaa tiukempia ympäristövaatimuksia ja työmaalla pilotoitiin myös Väylärakentamisen kaluston ympäristövaatimukset -tiekartan ohjeistuksia.
Hankkeessa huomioitiin ympäristövastuullisuus kiinnittämällä erityistä huomiota muun muassa vesien hallintaan ja sulfidipitoisten maamassojen vastuulliseen loppusijoittamiseen. Työkoneissa käytettiin biopolttoainetta tai uusiutuvaa energiaa ja uusiomateriaaleissa suosittiin kierrätettyjä materiaaleja, kuten murskattua betonia.
Puretut betonisillat ja murskattu asfaltti uusiokäytettiin ja siltojen puurakenteet kierrätettiin. Hankkeessa varauduttiin myös entisestä merenpohjasta nousevaan rikkipäästöjä ilman kanssa aiheuttavaan sulfidisaveen, sen neutralisointiin ja huolelliseen loppusijoitukseen.
Kantatien parannushankkeessa käytetty kalusto täytti hankekohtaiset euro- ja stage -päästövaatimukset: työkoneissa käytettiin rikitöntä polttoöljyä, biohajoavaa hydrauliöljyä ja työmaakopit lämmitettiin uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä.
