Ensimmäinen, tärkein ja ilmiselvin syyni lähitöihin on ihmiset. Muun muassa ideoiden vapaa pallottelu, epäviralliset käytäväkeskustelut ja läsnäolo ovat työnteon elementtejä, joita on todella vaikea toisintaa virtuaalisesti. Esihenkilönä koen fyysisen läsnäolon hyvin tärkeänä; en valvoakseni muiden työtä, vaan ollakseni saatavilla ja lähestyttävissä. Olen myös vankasti sitä mieltä, että tiimin tehokkuuden ja dynamiikan kannalta lähityö päihittää hybridityön mennen tullen.
Vaikka saatamme yksilöinä olla tehokkaampia etätöissä kuin toimistolla, yksikkötasolla lähityö vaalii yhteistä kulttuuria ja tekee meistä tiiminä tehokkaamman. Tiimin pitäisi olla enemmän kuin osiensa summa – emme ole joukko freelancereita vaan tiivis yhteisö.
Henkilökohtaisesti arvostan työmatkaa toimistolle ja toimistolta kotiin. Se voi tuntua äkkiseltään hassulta, sillä jokainen työmatkaan käytetty minuuttihan on poissa vuorokauden kullanarvoisista 24 tunnista. Arvostan työmatkaa, koska aamulla se valmistaa minut aloittamaan työt, ja illalla se laskee minut pehmeästi mutta selkeästi töistä vapaa-aikaan. Kuka meistä ei ole koskaan herännyt etätöissä 5 minuuttia ennen päivän ensimmäistä kokousta ja raahautunut koneelle silmät ristissä? Entä kenen mielestä puoliunessa on valmiimpi työpäivään kuin suihkun, aamupalan ja työmatkan jälkeen?
Miltei pommiin nukkuminen on toki äärimmäinen esimerkki, mutta toimistolle siirtyminen pakottaa sekä aivot että kropan työvalmiuteen varmuudella joka aamu. Matkalla kotiin sama toteutuu käänteisesti: aivot lokeroivat viimeiset työasiat paikoilleen ja kehon stressitasot alkavat laskea. Kotona läppärin kannen sulkemiseen ja sohvalle siirtymiseen menee alle 10 sekuntia, joka ei ainakaan minulle riitä. Jotta työmatkaa voi arvostaa, sen on totta kai oltava toimiva. Julkisilla, autolla, pyörällä tai jalan saapumisen on yksinkertaisesti oltava helppoa.
Yksi helposti unohtuva lähitöiden etu on ergonomia ja tekniikka. Sohvalla on ihan mukava köllötellä läppäri sylissä, mutta selkäni on pidemmän päälle asiasta eri mieltä. Sähköpöydän voi toki hankkia kotitoimistollekin – jos kotoa löytyy työhuone. Tai siis kaksi työhuonetta, jos puoliso tekee myös etätöitä. Lisäksi toimistolla on lähtökohtaisesti tarjolla toimivaa tekniikkaa ja nopeat tietoliikenneyhteydet, mikä ei ole vaikkapa mökillä aina taattua.
Mikään edellä mainituista lähityön vetovoimatekijöistä ei kuitenkaan ole varsinainen oivallus. Sosiaalinen liima, työn ja vapaa-ajan erottaminen, yhteisöllisyys, toimivat ja ergonomiset työtilat – näistä aiheista on puhuttu jo kolme vuotta. Väitän, että ne toteutuvat puoliautomaattisesti missä tahansa käyttäjälähtöisesti suunnitellussa, modernissa toimistotilassa. Kuluneina pandemiavuosina on puhuttu myös jostain mystisestä ”ekstrasta”, jolla työntekijät houkutellaan takaisin toimistolle. Kaikenlaista ekstraa pystyy niin ikään tarjoamaan missä tahansa modernissa toimistossa, josta löytyy edes kohtuullinen palveluvalikoima.
Jos moderni toimisto itsessään pystyy tarjoamaan kaiken mitä nykyaikainen toimistotyö vaatii, ajatuspolkuni johti seuraavan kysymyksen äärelle: kuinka paljon vetovoimaa toimiston ympäristö voi luoda? Voisiko ympäristö olla erottautumistekijä? Ja kyllähän se voi; ”sijainti, sijainti, sijainti” on kiinteistöalan ikuinen mantra. Pandemianjälkeisessä maailmassa sen merkitys on kuitenkin vain entisestään korostunut. Lounasvaihtoehtojen määrä ja laatu, päivittäisostosten tekeminen, hyvinvointi- ja liikuntapalvelut, asioiden hoitaminen – jos niitä varten ei tarvitse erikseen lähteä kauemmas, ympäristö tuo toimistolle lisäarvoa.
Ydinkeskusta, Pasila ja Hakaniemi ovat hyviä esimerkkejä alueista, joissa lähes kaiken kodin ulkopuolisen elämän voi hoitaa yhdellä reissulla. Käytännöllisten hyötyjen lisäksi nämä alueet tarjoavat ”pöhinää”. Pöhinää on vaikea numeerisesti mitata, mutta ainakin minä saan valtavasti energiaa, kun ympärilläni tapahtuu. Kontrasti kehätien varressa nököttävän business parkin seisahtuneeseen tunnelmaan on valtava.
Ehken ole ajatukseni kanssa sittenkään yksin, sillä monet autoiluun perustuvat business parkit ovat ongelmissa vuokrauksen kanssa, kun taas Pasilassa ja Hakaniemessä modernien toimistojen vajaakäyttöasteet ovat koko pääkaupunkiseudun matalimmilla tasoilla.